maanantai 14. syyskuuta 2015

Paluu normaaliinko? / Return to normalcy?

Blogi on ollut hiljainen ihan havyttoma kauan. Olen ollut kotona kohta kuukauden mutta jaksaminen on hiukan kortilla. Monesti on ollut mielessa etta pitaa kirjoittaa mutta ei vain ole jaksanut. 

The blog has been quiet too long. I've been home almost for a month but I've been tired and done only the must do things. Many times I've thought about writing but haven't had the energy in the end.



Sisareni Suomessa voi oikein hyvin. Hanen toipumisensa on ollut aivan uskomattoman nopea. Vahan yli kuukausi tapahtuneesta ja han oli kotona. Muuten on palautunut aivan ennalleen. Muistissa on ollut jotain pienta haikkaa mutta sillakin puolella on edistysta tapahtunut koko ajan. Nyt odottelee aikaa neurologiseen kuntoutukseen. Vaikka han onkin kotona niin han ei saa talla hetkella asua yksin. Aitini on siis nyt kaksi kuukautta ollut siskoni luona. Ensin meidan kanssa koiria hoitamassa ja nyt sitten sisareni seurana. 

My sister in Finland is doing very well. Her recovery has been unbelievably quick. A little over a month from her heart failure she was already home. She's back to normal except few minor issues with her memory. Even in that area she's progressing. She's now waiting time for a neurological rehab. Even though she has been home she has no permission to live alone. Our mother has been at her place now for two months, first with us taking care of the dogs and now staying with my sister so that she can be home. 



Me jouduttiin tyttojen kanssa lahtemaan Suomesta viikkoa aikaisemmin kuin meilla oli liput. Koiruutemme tuli todella kipeaksi ja mehan riensimme heti kotiin. Kerron tasta enemman eri postauksessa. 

The girls and I had to rush back home a week earlier than our tickets. Our dog became very sick and we had to get home quickly. I'll tell more about this in another post.



Koulut ovat alkaneet. Isompi neiti aloitti kolmannella luokalla ja uudessa koulussa (voi nyt kavella kouluun kun koulu on 7min kavelymatkan paassa). Pienempi neiti puolestaan on tana vuonna kolmena aamuna viikossa "koulussa".  Tanssit jatkuu ensi viikolla molemmilla tytoilla. Pikkuneidin tunnit sisaltaa nyt myos steppia baletin lisaksi. Isomalle neidilla tulee baletin ja stepin lisaksi jazz. 

Schools have started. Big Miss started third grade and in a new school (she can now walk 7min to school as the school is so close to us). Little Miss goes to pre school three mornings . Dance lessons are starting next week. Little Miss will add step to her repertoire and Big Miss jazz. 


Rutiinit alkavat loytaa paikoilleen. Helpottaa elamaa kummasti. Muutamia vierailijoitakin talle syksylle on tiedossa. Elama alkaa hieman rauhoittua ja se on hyva se. Nyt on tarvetta tasapaksulle, yllatyksettomalle elamalle vahaksi aikaa. 

Routines are starting to find their places. Makes life so much easier. Few visitors are also coming over this autumn. Life is settling down and that's good. Now we need plain, dull, no surprises living for a while.












12 kommenttia:

  1. Moi! Just eilen illalla tulit mieleen ja kävin kurkkimassa, että mitä teille kuuluu. Olen ollut vähän pihalla blogimaailmasta.. Ja huh, kun luin mitä kaikkea teidänkin kesään on kuulunut. Onneksi kaikki on nyt parempaan päin. Pidetään suuntana se db Tuota tasapaksua arkea myös tänne - kiitos. Tuntuis niin turvalliselle ja hyvälle. Vaan ikinähän sitä ei tiedä mitä elämällä on antaa. Halaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No moi! Ihanaa etta joku muistaa mut vaikka taalla onkin ollut tosi hiljaista. Joo, ollut kylla aika rankka kesa. Eika nama kaksi juttua ole edes ainoat....... luet myohemmin lisaa blogista. Mutta ehka siis ollaan oikeaan suuntaan menossa. Toivotaan juu siis yhdessa sita tasapakksua arkea. Nimenomaan niin turvalliselle tuntuisi. Haleja kovasti sinne myos kaikille!

      Poista
  2. Tervetuloa takaisin! On sinua ja ihania kuviasi kaivattukin :) Toivottavasti elama taas tasoittuu ja paasette normaaliin arkeen taas kiinni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voi kun tuli hyva mieli! Etta ihan kaivattu. Tassahan punastuu. Toivotaan tosiaankin tasaista menoa tasta eteenpain. On tassa taasen ollutkin kaikenlaista. Mina yritan paasta myos takaisin kiinni muitten immeisten blogeihin ja kayda kurkkimassa mita kesan aikana on tapahtunut. Haleja sinne maailman toiselle puolelle.

      Poista
  3. Beautiful pictures.
    Great that your sister is doing so good. Hopefully she will fully recover.
    I love it when everything is back to is schedule.
    Our sports program started this week to.

    I hope you are able to wind down now!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you Tina! We are so relieved to have my sister back "in business" so to say. Her recovery was amazing. We'll see now what they neurological rehab will bring and what the neurologist will say. And yes, normal weekday schedule is the best. You just plod on. :)

      Poista
  4. Ina, olipa mukava kuulla, että siskosi voi hyvin. Hyviä uutisia kaivattukin ja sinua myös, sekä hienoja kuviasi.
    Odotin, että olisin nähnyt sinut Saima Parkin syystorilla, viime sunnuntaina.
    Toivottavasti koiranne on jo toipunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti en paassyt Saima Parkin torille. Harmitti mutta eipa tuolle voinut mitaan. Koira toipuu edelleen. Kipulaakitykset taysilla paalla viela jonkun aikaa ennen kuin niita ruvetaan pikkuhiljaa ottamaan pois. Eli odotellessa tilanteen tasaantumista. Mutta nyt nayttaa hyvalta.

      Poista
    2. Torilla olikin tänä vuonna paljon vähemmän myyjiä, mitä edellis vuosina.

      Luin koirasi sairaudesta nyt, aikamoinen tarina, mutta hienoa, että toipuminen on käynnissä. Toivon, että koiranne tulee kuntoon ja saatte pitää hänet vielä vuosia luonanne.
      Me menetimme kesäkuussa yhden koiristamme liian nuorena. En meinaa päästä yli millään, itku tulee joka päivä vieläkin ja ikävä on valtava.

      Poista
    3. Voi kuinka surullisia uutisia! Otan osaa Liisa! Lemmikit on perheenjasenia ja heidan menettaminen on tosi rankkaa. Haleja ja jaksamista!

      Poista
    4. Kiitos Ina! Kyllä tämä on ollut raskasta aikaa perheellemme.

      Poista
  5. Voi kuinka ihania kuvia neideistä! Terkkuja tyttösille.
    Hienoa kuulla, että sisko on jo näin ällistyttävän hyvässä kunnossa. Kyllä täällä näköjään tapahtuu ihmeitä - ja se on hyvä se. Samoin kiva kuulla, että herra Koirulainen on toipumassa.
    Kyllä tämä tasaisen harmaa ja 'tylsä' arki on aivan liian aliarvostettua. Tasaisuus, vakaus ja rutiinit ovat ihan parhaita pitämään maailman paikallaan. Mä tykkään.

    VastaaPoista