perjantai 4. tammikuuta 2013

Yksisarvisen valtakunta / Realm of a unicorn

Eilen aamusella meidan pikkuinen heitti sitten volttia rappusissa. Tuloksena hirmuinen kananmunan otsassa. Kaytettiin varmuuden vuoksi laakarissa mutta kaikki naytti olevan ok. Ei nestetta korvissa. Nenassa ei jalkia veresta. Hammaskalusto kunnossa. Sen jalkeen neiti viettikin melkein koko paivan kantorepussa kun ei kelvannut mikaan muu kuin mamin syli. Kaiken "kruunasi" viela illalla etta neiti kolautti otsansa poydankulmaan aivan samaan paikkaan kuin missa kuhmu jo oli. AUTS! Eli taalla on nyt pieni yksisarvinen, joka on tanaan jo paljon parempi. Sarvi ei ole enaa yhta iso. Varikas kyllakin.
Joulu on purettu pois. Kuusi tosin seisoo viela sisalla ilman koristeita. Huomasin vasta koristeiden ottamisen jalkeen etta kuusien keruu on vasta 14. paiva. Ja sainhan mina jo kommenttiakin etta mihinkas sita nyt kiire oli. No kun ne neulaset tippuu hyvaa vauhtia lattialle.
Haluaisin uudet poytaliinat olohuoneeseen. Kangaskauppaan pitaisi siis marssia. Voi harmitus. :)
Olin tanaan vahemman tyttaren luokassa vapaaehtoisena auttamassa puolisen tuntia. He tekevat valilla ryhmatoita ja opettaja pyytaa vanhempia auttamaan. Nyt kun aiti on talla paasen kaksi kertaa, muuten se ei onnistu pikkuneidin kanssa. Oli tosi kivaa. Ja huomasinpa taas kuinka on ikava opettamista. Pistipa taman tatsyn taas ajattelemaan asioita.

Yesterday morning our little girls did a "somersault" down the steps. The result was a nasty looking egg on her forehead. We did have her checked up by the doctor just in case but she's ok. No liquid in her ears. No sign of blood in her nose. Teeth intact. After the incident my little one spent most of the day in a carry bag. The "crown" for the day was her hitting her head exactly on the same spot on the corner of the kitchen table. OUCH! So we have a little unicorn here who is much better today. The horn is not as big anymore. It's colourful though.
Our Christmas is gone. The tree is still standing but without any decorations. I noticed only after I stripped the tree that the collection is not until the 14th. And I did get some comments about the rush. well, the needles are coming down like rain. It's easier to get rid of the thing than be constantly cleaning up the needles from the floor.
I would like to have some new table cloths fro the living room. March to the fabric store. What a shame. ;)
Today I volunteered in my older girl's class room for half and hour. They sometimes do some group work and the teacher asks parents to help out when she needs helps. Now that my mum is here I can volunteer. With the little miss it doesn't work. It was really nice. And one thing I realised while I was there today: oh how much I miss teaching. It made this lady start thinking.




2 kommenttia:

  1. Voi pikkuista. Onneksi ei käynyt pahemmin, vaikka kipeää varmasti teki.
    Muistan aina kun pidätin hengitystä, kun kuulin K:n pienenä lähtevän aamulla alakertaan ja suurin piirtein huokasin, kun oli alhaalla..
    Mitenhän toimisi Suomessa, jos vanhempia pyydettäisiin avuksi luokkaan. Aika jännää. Sinänsä kouluunhan voisi tulla tutustumaan milloin vain, mutta aika harvoin vanhempia näkyy koululla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks ei todellakaan kaynyt pahemmin. Tanaan meni suuhun pienia legopalikoita. En tieda kerkesiko nielaisemaan. Naa on naita aidin lempparijuttuja ...NOT!. Nyt sitten seurataan etta ruvetaanko valittelemaan masua jne.
      Taalla toi vanhempien lasnaolo luokassa on ainakin alaluokilla todella yleista. Kai sekin loppuu mita ylemmaksi mennaan. Jannaa se kuitenkin oli kattoa menoa kun luokassa on joka tapauksessa avustaja (ja nakyi siella nurkassa olevan joku nuori kaymassa lapi lasten "kotilaksy" papereita). Lapsia luokassa on 15. Ei taitais tuo vanhempie lasnaolo menna lapi Suomessa. Kylla olis opettajilla opettelemista siihen etta vanhemmat olis apuna luokassa. Taalla se tuntuu olevan ihan normaalia.

      Poista