perjantai 11. tammikuuta 2013

Huokauksia / Sighs

Tanaan oli sitten viimeinen perjantai, jolloin oli pakko istua pahimmassa ruuhkassa kotiin pain ison neidin tanssitunnilta sen tunnin verran. HUH! Nyt kun neidin kouluaikataulu vaihtuu iltapaivaryhmasta aamuryhmaan niin han paasee myos ajallisesti osallistumaan oman ikatasonsa tanssitunnille. Olisi kuulemma parjannyt oikein mainiosti tassa isompienkin ryhmassa mutta saastaa mamin stressitason nousemista liian korkeaksi kun ei tarvitse sita ruuhka-ajamista ja matelua tehda kahden vasyneen ja nalkaisen neidin kanssa. Perjantait ovat olleen ihan hirveita mulle. Ei ollenkaan sellaisia, joita mielellaan odottaisi arjen paatteeksi vaan todellakin sielta kamalammasta paasta. Kylla paasi helpotuksen huokaus kun tama onnistui nain.
Huokauksia on kuulunut myos vahan toisen sorttisia. Ystavyys voi muuttua kovastikin vuosien vieriessa. Muuttua sellaiseksi jota ei enaa tunnista. Ei halua tunnistaa. Tuntuu pahalta. Kaikki tuntuu monimutkaiselta. Asiat solmussa vaikkei ne olekaan.

Today was the last Friday when I HAD to sit for an hour in the worse commuter traffic heading home from our older one's ballet/tap lesson. Now that her school schedule is going to change after next week into morning classes she will be also able to join the dance class for her own age. And that particular class is much better time wise suited for us. According to the teacher she would have been absolutely fine in this group as well but this change will spare mummy's stress levels immensely not having to crawl in the traffic with two tired and hungry girls. Fridays' have been truly awful. Not the kind at all with which you would like to end your week before weekend. A heartfelt sigh of relief now that this worked out like this.
There's also been different kinds of sighs. Friendship can change a lot during the years. Into something that you don't recognise anymore. Don't want to recognise. It feels bad. Everything seems extremely complicated. Things in a knot even though they are not.



2 kommenttia:

  1. Voi muru. Kauheasti halauksia ja jaksamisia. Yritän vastailla sähköposteihinkin tänä viikonloppuna. Lämpöä ja voimia<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri. Tammoset asiat ahdistaa kovasti eika todellakaan ole sellaisia, joiden kanssa mielellaan painisi. Vie hirveesti henkisia voimia. Mutta kylla tama tasta. Elama jatkuu ja rullaa eteenpain kaikesta huolimatta. Halit! ♥

      Poista