tiistai 21. lokakuuta 2014

I LOVE MY KITCHEN!

Amerikassa keitiot ovat yleensa kovin tummasavyisia. Kirsikkapuusta tehdyt kaapistot ovat toki kauniit mutta usein imevat kaiken valon. Kahden tallaisen kirsikkakeittion kanssa elanyt olin suoraan sanottuna kypsa ja halusin valkoista! Halusin valoa!

In America most kitchens are quite dark in their colour. Cherry cabinetry are very pretty but they do suck all the light. After living with two kitchens with cherry cabinets I was so done with them and I wanted white! I wanted light!


Kun etsimme taloa ostettavaksi  suurimmassa osassa oli tummat kaapistot keittioissa. Muutama vaalea tai valkoinen tuli vastaan. Eihan talonosto pelkastaan keittion varista ollut kiinni. Ei todellakaan. Mutta voitten kuvitella kuinka iloinen olin kun talossa, jonka ostimme, oli valkoinen keittio. :)

When we were looking for a house to buy most of them had dark cabinetry in the kitchen. Few light or even white were among them. And buying a house wasn't dependent on the colour of the kitchen. I'm not that superficial. But you cannot believe how happy I was when we found a house we wanted to buy (and bought) had a white kitchen. :)



Rakastan keittiotani! Siella on tilaa useammankin kokin puuhata. Se on avoinainen oleskelutilaan niin etten tunne olevani eristettyna muista. Naen mita lapset touhuavat. Ja minakin tykkaan viettaa enemman aikaa keittiossa taman takia. Jos olisin voinut valita niin keittionkaapit olisivat ihan puhtaan valkoiset eivatka vaniljaan vivahtavat. Mutta koska talo oli ihan uusi niin eipa niita ole mitaan jarkea lahtea vaihtamaan saatika maalaamaan.

I love my kitchen! There's plenty of room for several cooks. It's open to the lounge so that I don't feel separated from others. I can see what the children are up to. And I like spending more time in the kitchen because of this. If I had a chance to choose I would have had bright white and not off white cabinetry.


Haluaisin jo vaihtaa keittionpoydan. Haluaisin valkoisen lakeeratun (onkohan tuo oikea termi/onkohan se edes sana ;D) Tama on Ikeasta ostettu yhdeksan vuotta sitten. Toisessa paassa on isomman neidin kolhut ja naarmut ja toisessa paassa tietty nuoremman neidin. Voidaan vertailla kumpi on kolhinut poytaa enemman. ;) Mutta yritan jaksaa odottaa viela vahan niin etta kolhimisvaihe menee ohi. 

I would love to change our kitchen table. I want white lacquered table. This one is from nine years ago from IKEA. On the other end of the table we have Big Miss dents and scratches and marks and on the other end Little Miss dents, scratches and marks. We can compare which one of our children have made more damage to the table. ;) But I will try to wait a bit longer so that this denting/scratching phase is over.


Ja suomalainen keittio ilman Marimekkoa ja Muumeja ei ole keittio ollenkaan.

And a Finnish kitchen without some Marimekko and Moomins is not a kitchen at all.


Tassa on keittioni kaksi tarkeaa: aloe vera ja keittion enkeli. Suojelusenkelia tarvitaan ja aloe veran olen saanut meksikolaiselta hyvalta ystavaltani. Heidan uskomuksensa mukaan aloe vera tuo vaurautta taloon. Toivottavasti pitaa paikkaansa. Kasvi ainakin voi hyvin ja tuo ruukun oikeassa reunassa oleva pieni alku on kasvanut siihen viimeisen kolmen kuukauden aikana. 

Here are two important things in my kitchen: aloe vera and my kitchen angel. You always need an guardian angel and the aloe vera is from a very good friend from Mexico. According to their beliefs aloe vera brings wealth in the house. I hope this is true. At least the plant is doing well and the little start at the right side of the pot has grown there during the past three months.


maanantai 20. lokakuuta 2014

Kurpitsajuhla lahestyy / Halloween is getting close

Lokakuun loppu haamottaa ihan nurkan takana. Sen myota saapuu suuri kurpitsajuhla Halloween. Taalla on nakynyt jo useamman viikon kurpitsoita ovien pielessa ja olihan se siis aika menna itsekin sellainen hakemaan.

End of October is almost here. With it arrives Halloween. We've been seeing pumpkins at doorsteps for several weeks already. Before it's too late it was time for us to go and get ours as well.


Lahdimme ajelemaana ajatuksella etta jotain varamasti loytyy. Paadyimme Littleton, MA ja loytyihan niita. Yritimme ensin Springs Brook Farms (nakyy tuastalla tien toisella puolella) mutta siella oli niin paljon autoja ettei saatu parkkiin. Niinpa siirryimme tien toiselle puolelle, jossa vastapaata oli toinen kurpitsoita myyva paikka Gary's Farm Stand. 

We went for a drive with the certainty that we'll find something. We ended up in Littleton, MA and we did some find pumpkins. First we tried Springs Brook Farms (you can see it on the other side of the road in the picture) but there were so many people that we could park there. So we drove to the other side of the street where there was Gary's Farm Stand.



Daddy loysi mielenkiintoisen kurpitsan.

Daddy found an interesting looking squash.




Heilla oli siella poyta taynna mita ihmeellisimman nakoisia kurpitsoita.

They had a table full of really interesting and weird looking pumpkins. 


Mmmmmm tuoksuupa hyvalta! :)

Mmmmmm, smells good! :)




Itse kurpitsan valitseminen kesti ikuisuuden. "Tama on hyva. EI kun tama. Ei kun mita jos sittenkin tama. EI EI EI kun tama......." Kotiin lahti iso kurpitsa ja sille pieni kaveri. 

The actual picking of the pumpkin took forever. "This is good. NO this one. No how about this one instead. NO NO NO this one......" Eventually home came one big pumpkin and a little buddy for him. 


torstai 16. lokakuuta 2014

Luontoretki / Nature walk

Pikkuneiti oli saanut "laksyn" koulusta. Piti kayda luontoretella etsimassa aarteita ja tuode ne kouluun seka kertoa mita oli nahnyt. No, me tytot lahdettiin kavelylle.

Little Miss got "homework" from school. She was instructed to take a nature walk and find treasures and bring them to school as well as tell what she had seen. Well, we girls went for a walk.


Onnistuimme loytamaan muutaman vaahteranlehden joka ei oltu syoty. Taalla oli kevaalla ja alkukesasta pienten mittarimatojen hyokkays (olivat eurooppalaisen yoperhosen pikkutoukkia) ja ne soivat ihan kaikki lehdet reikaisiksi. 

We managed to find few maple leaves which had not been eaten. We had an attack of little inch worms in the spring early summer (they were little caterpillars of the european winter moth) and they ate all leaves full of holes.


Leppakerttujakin on parin viime paivan aikana ollut ihan hirveasti liikenteessa. Kaikki eivat ole olleet niita punaisia perineteisia vaan osa tallaisia oranssin varisia. Meidan talon ikkunoissa ja ulkoseinissa niita on kiipeilyt satoja.

We've had lots of lady birds as well these past few days. Not all have been the traditional red ones but some are these orange coloured. We've had hundreds of them climbing in the windows and outside walls of the house.



Pikkuneiti ihmetteli miksi osa lehdista on varikkaita ja osa tylsan ruskeita.

Little Miss was wondering why some leaves are colourful and some just plain brown.





Mantyjen neulasia on myos joka paikassa. Ja ne ovat pitkia ja hakala haravoida pois.

Pine needles are also everywhere. They are long and really hard to rake.



Suuri kurpsitsajuhla lahestyy ja talojen ovienpielessa on jo kuukauden verran nakynyt kurpitsoita. Meilla ei viela ole. Pitaisikohan kayda ostamassa?

Halloween is getting close and there are pumpkins on doorways of nearly every house. We still don't have one. I should go and get one really.




Oravat ovat taalla onnessaan kun tammenterhoja on niin paljon. Niita tippuu koko ajan puista ja minunkin paahan sellainen kopsahti (sattui muuten tosi paljon). Autoonkin kun sellainen osuu ajaessa niin kylla pelastyy. Oravat ovatkin talla hetkella ihan hulluja keratessaan noita. Tekevat kaiken maailman ninjahyppyja ja ovan muutenkin hullunrohkeita tielta terhoja keratessaan. 

Squirrels are in the seventh heaven at the moment because there are so many acorns. The acorns are falling off the trees all the time. I got one on my head the other day (yes it hurt a lot) and they make you jump if they hit the car while driving. The squirrels are dare devils at the moment trying to get acorns off the roads.



Tama ei ole meidan talo. Se oli vaan niin sopo puiden ymparoimana. Oli pakko ottaa kuva.

This is not our house. It just was so cute with the trees framing it. I had to take a photo.




Luonto on tosi kaunista taalla ruskavareissaan. Valilla toivoisi etta olisi mahdollisuus pysahtya aina juuri siihen paikkaan jossa nakee jonkun upean maiseman ja ottaa kuvan siita mutta eipa taitaisi muut kanssa-autoilijat tasta tykata.

Nature is very beautiful at the moment in its autumn colours. I wish I would have the chance to stop every time I see a really beautiful scene and take a photo but I don't think the other drivers on the road would appreciate this.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Yhden paivan isoveikka / One day big brother

Ystavani poika Suomesta on vaihto-oppilaana taalla USAssa ja kavipa sitten somasti ettei ole kovinkaan kauakana meista. Vain vajaan tunnin ajomatkan paassa. Saatiinpa jarjestettya pikainen visiitti nuorelle miehelle tanne meille.

My friend's son from Finland is an exchange student here in US and what a great luck that he's quite close to us. Only an hour's drive away. So we managed to arrange a quick visit for him.


Tama kyseinen nuori mies pelaa jaakiekkoa ja on maalivahti. Meidan tytot olivat ihan onnessaan kun meille tuli kylaan tuttu kaveri vaikka ikaeroa olikin aikamoisesti.

This young man plays ice hockey and is a goalie. Our girls were over the moon to have someone they know to come and visit even though there was quite an age difference.


No mita tekemista keksii kolme ja kahdeksan vuotiaat tytot 16-vuotiaan pojan kanssa? 

Well, what do three and either year old girls find to do with a 16-year old boy? 






Xbox oli se joka toi nama kolme yhteen.

Xbox was what brought these three together.


Lauantaina satoi eika oikein paasty tekemaan mitaan kivaa. Kirjastossa kaytiin ja pieni kiertoajelu mutta siihen se melkein jaikin. Mita nyt tietty sessio taas Xboxia porukalla. Niin ja karkkipaivan kunniaksi keittionpoydalle kumottiin kaikki kaapista loytyneet karkit. Maistui kaikille kolmelle. 

It rained on Saturday so we didn't really have a chance to do anything fun. Quick visit to the library and a small sightseeing but that was pretty much all. And of course a bit of Xbox too. As it was Saturday and "sweets day" for the girls we poured the whole stash on the table for the tree to pick from. All three seemed happy about this.


Onnea kovasti Mr T. vaihto-oppilasvuoteesi. Toivottavasti nahdaan pian uudestaan. Tytot tykkasivat kovasti kun heilla oli isoveikka edes yhden paivan.

Good luck Mr T. to your exchange student year. We hope to see you soon again. The girls loved having a big brother even for one day. 

lauantai 11. lokakuuta 2014

Maskuliinia ja feminiinia / Masculine and feminine

Pari kasityota olen saanut aikaiseksi tassa viikon aikana tikuttaa/koukuttaa. Lahinna iltaisin, tyttojen mentya nukkumaan olen ottanut langan ja puikot/koukun esiin.

I've managed to knit/crochet few projects on the craft front during the week. It's been my evening luxury after girls have gone to bed. It's only then that I've taken the yarn and needles/hook out.



Tein pipon miehelleni. Naytin kuvan mallin ohjeesta ja sain hyvaksynnan. Lankana supisuomalainen 7-veljesta. :) Mun yksi ehdottomia suosikkeja ikina. No, kun pipo valmistui niin miehen mielipide ei ollutkaan ihan niin yksiselitteinen. Han ei olekaan yhtaan varma siita etta etta onko se niin hyvan nakoinen hanen paassaan kuin mallin kuvassa olleen miehen paassa. Sovituskuvaahan en tietystikaan saanut. Jos pipa ei rakkaalle miehelleni kelpaa niin kylla sille varmasti omistaja loytyy. 

I made a winter hat for my husband. I showed the picture from the pattern and I got an approval. The yarn is Finnish 7-veljesta (7 brothers). :) One of my absolute all time favourites. When the hat was ready my husband was not quite so sure about it. He's not sure it looks as good on him as on the model in the picture. And there was no way to get a fitting picture of him. If my dearest husband doesn't like the hat I'm sure it will find an owner.



Naisellisella puolella koukkusin pienen laukun. Ohjeessa oli kylla jotain vikaa ja jouduin sita vahan korjailemaan. Ja jokaisen kerroksen alussa on kohta, joka kylla nakyy. Ajattelin etta laitan laukkuun viela vahan bling blingia ja sitten joulupukin konttiin pikkuneidille.

On the feminine side I crocheted a small bag. There was something funny with the pattern and I had to modify it a bit. And in the beginning of each row there's a bit that looks different  because of something funny again in the pattern. I thought about adding some bling bling on the bag and then wrap it for Christmas and for Little Miss. 

perjantai 10. lokakuuta 2014

Pitka odotus / Long wait

Tytot ovat olleet kylla todella karsivallisia mutta talla viikolla on karsivallisyys ollut koetuksella. 

Our girls have been super patient but this week their patience has been on a trial. 


Meille tehtiin takapihalle leikkialue, jossa on jo pikkuruinen hiekkalaatikko. 

A play area was made in the back yard and it has a tiny sand box.


Hiekkalaatikon lisaksi talle leikkialueelle on tulossa keinut, liukumaki ja pikkuruinen leikkimokintapainen. (Setti on viela laatikoissa ja pressun alla yllaolevassa kuvassa.)

In addition to the sand box this play area will have a swing set with a slide, swings, and a tiny playhouse type of "cabin". (The set is still in boxes and under a tarp which you can see in the above picture.)


Se piti pystyttaa maanantaina mutta pystyttajat eivat saapuneetkaan paikalle. Kommunikaatiokatkos.

It was supposed to be set up on Monday but they people didn't show up. Kommunication breakdown.


Tiistaina satoi kaatamalla.

Tuesday it rained cats and dogs.


Keskiviikona miesten auto oli hajonnut matkalla.

Wednesday their truck had broken down on their way.


Torstaina heilla oli muita hommia.

Thursday they had other jobs to be done.


He lupasivat etta perjantaina se kasataan.

They promised that it would be put together on Friday.


Nyt on perjantai aamu. Toivottavasti iltapaivalla minulla on kaksi iloista lasta. (On tassa kuulkaa ollut selittamista kun koululainen tulee iltapaivisin koulusta ja ensimmainen kysymys bussista tultuaan on "Joko se on pystyssa?" ja olen joutunut joka paivana vastaamaan kielteisesti. Pettymyksia kyyneliin asti.)
Nama kuvat on otettu torstaina.

Now it's Friday morning. I hope I will have two happy girls in the afternoon. (It's been a hard job explaining to my school girl whose first words after getting out of school bus is "Is it up yet?" and every time I've been forced to say no. Disappointments to tears.)
These pictures were taken on Thursday.




Meille tehtiin takapihalle leikkialue, jossa on jo pikkuruinen hiekkalaatikko.