torstai 2. heinäkuuta 2015

torstai 25. kesäkuuta 2015

Paluu kouluun / Return to school

Vaikka koulu loppuikin niin palataan viela kerran sinne. 19.6. vanhemmat oli kutsuttu luokkaan  tutustumaan oppilaitten tekemaan Geocityyn ja vuoden aikana tehtyihin projekteihin. Pikkuneiti ja mina suuntasimmekin koululle viimeisena perjantaina.

Even though school is over I'm taking you back there once more. On June 19th parents had been invited to the class room to see Geocity and few other projects made by children during the year.  Little Miss and I made our way to the school on the last Friday.



Saimme tutustua pariinkin kirjoitusprjektiin, joita oppilaat olivat tyostaneet. Yksi niista oli ns "all about" kirja eli he olivat saaneet valita jonkun aiheen ja etsivat sitten siita tietoa ja kuvia ja kirjoittivaat useamman version. Meidan neiti oli valinnut piirtamisen aiheekseen. Loysi pikkusiskon kanssa kivan nurkan jossa teosta tutkailivat yhdessa. 

We got to see few different writing projects which the students had been working on. One of them was so called "all about" book which meant a book written by the student on a topic he/she had chosen. They research the subject for more information and pictures and written several drafts. Our girl had chosen drawing as her subject. They found a nice nook with her little sister to read the book and look at the pictures.





Amerikkalaiset luokat ovat kovin erinakoisia suomalaisista luokista. Ne on taynna tavaraa ja seinat on taynna kaiken maailman julisteita ja infoa jne jne jne. Itse opena minua vahan ahdistaa tama tyyli mutta kaipa minulla olisi samanlainen jos olisin kaynyt kouluni Amerikassa ja tekisin toita taalla. Jotenkin visuaalisia arsykkeita on hirveasti ja minua se ainakin hairitsee. Hyvin tuntuvat lapset kuitenkin toimivan tassa ymparistossa. Valitettavasti en saanut kunnon kuvaa luokan seinista. 

American classes look very different from Finnish class rooms. They are full of stuff and walls are covered completely with all kinds of info posters etc. As a teacher myself this kind of over load of visual stimulants disturb. However, it seems to be the way to go here and if I had gone to school here as well as taught here my class room would probably look just like them. The children seem to manage well in this visually full environment. Unfortunately I didn't manage a good picture of the walls in the room.





Geocity oli kaupunki, jonka luokka yhdessa suunnitteli ja se rakennettiin kolmiulotteisena. Jokaisella oppilaalla oli tietty maara rahaa ja sita ei saanut rakentamisessa ylittaa. Rakentamisessa sai kayttaa vain geometrisia kuvioita. Hienoja kaupunginosia heilla oli ja ne oli sitten liitetty kaikki yhteen isoksi kokonaiseksi kapungiksi. 

Geocity was a town the class had planned and built together. It was build three dimensional. Each student had a set amount of money for the planning and building and you couldn't go over it. You could only use geometric shapes. Each had planned his/her own bit and these were joined into a big city.



Opettajalle ja avustajalle annettiin tassa tilaisuudessa myos luokan yhteinen lahja,  ja lapset lauloivat meille. Lapsillekin annettiin pieni lahja luokan vanhempien toimesta. 

The teacher and assistant were given their presents from the whole class. The children sang to us and they also got a small gift from the parents. 



Ison neidin todistus (saavat kolme vuodessa) oli hieno ja parannusta oli tapahtunut. Upeaa! Yksi asia minua ehka harmittaa taalla eniten on kirjojen puute. On hirvean vaikea tukea oppimista kotona kun ei tieda mita he tekevat koulussa eika ole materiaaleja. Taman asian olen tuonutkin esille useampaan otteeseen neidin koulu-ran aikana eri kouluissa ja eri opettajille mutta heista se ei ole tarpeellista. Koulu hoitaa. Minusta olisi tarpeellista. Meilla ainakin neidilla on osa-alueita, joita pitaisi tukea ja olenkin joutunut arvailemaan ja hankkimaan omaa materiaalia harjoitteluun ja toivomaan etta se auttaa. Kirjat olisi hyva tuki muistuttamaan asioista oppilaille mutta myos vanhemmille lasten tukemiseen. Liputankin niiden puolesta mutta eipa taalla niita ole. Vuoden lopussa koulusta tulee erinainen pino tehtava ja kirjoitusvihkoja, joihin on vuoden aikana asioita tehty. Tana vuonna tuo pino oli kovin laihanlainen eika sisaltokaan mitenkaan vakuuttanut. Matematiikasta ei tullut kotiin mitaan. Spelling eli oikeinkirjoituksen koevihkonen tuli seka pieni kirjoitusvihkonen, jossa oli noin viisi pienta juttua.  Mielenkiinnolla jaan odottamaan ensi kouluvuotta ja uuden opettajan tyotapoja ja materiaaleja.  Mutta nyt unohdetaan koulu ja nautitaan kesasta!!!

Big Miss got a a wonderful report card (they get three per year) and she had improved in few areas. So proud! One thing that really worries me and makes me a bit anxious is the lack of books. It's extremely hard to support your child's learning if you don't know what they are doing in the class room and they don't have other materials traveling between school and home. I've mentioned this same issue several times during Big Miss' school career and talked about it with many of her teachers but they don't think it's necessary. School takes care of it. I think it would be necessary. Our miss definitely have areas where she needs support and more practice and I've been guessing and bought myself materials to help her and hope it has been enough to help. Books would be great help for the students to remember important things and a big help for the parents in supporting their children in learning. So I'm an advocate for books but there won't be any next year either. At the end of the year the students get a pile of different work- and writing books  to take home. These contain some of the work done during the year. This year the pile was very thin and the content was lacking as well. Nothing from maths. Spelling test booklet came back as well as a composition notebook which has about 5 small stories in it. It's going to be interesting to see what kind of methods and materials the new teacher next year will use. However now we forget school and enjoy summer!!!


tiistai 23. kesäkuuta 2015

KESALOMA! / SUMMER HOLIDAY!

Maanantaina oli kouluvuoden viimeinen paiva ja isommallakin neidilla alkoi LOMA! Viimeisen kerran kulki talla kyseisella bussilla. Han siirtyy kolmannelle luokalle toiseen kouluun, joka sattuu olemaan tuossa 8min kavelymatkan paassa meilta. Eli kouluun kavellaan seuraavat kolme vuotta.

Monday was the last day of the school year and Big Miss is also now officially on HOLIDAY! She rode this particular bus on this route for the last time. She will move to another school to start 3rd grade and this school happens to be 8min walk from our house. She will be walking to school for the next three years.


Meilla oli aivan ihana bussikuski ja toivonkin etta han on viela syksylla 2016 ajamassa samaa reittia kun pikkuneiti aloittaa koulutiensa eskarissa.

We had an absolutely wonderful bus driver and I do wish that he is still driving the route in autumn 2016 when Little Miss starts kindergarten.




Ja koulun loppumisen seka kesaloman alkamisen kunniaksi hypittiin riemusta! :D

The girls were jumping in the air for joy as summer holiday has now officially started! :D


maanantai 22. kesäkuuta 2015

Tanssi tytto, tanssi! / Dance girl, dance!

13.6. oli tyttojen tanssiesitys. Perjantaina koulun jalkeen vietimme reilut nelja tuntia kenraaliharjoituksissa. Alkuperainen esiintymispaikka olikin tuplabuukattu ja tieto tasta tuli kolme paivaa ennen esitysta. KAAK! On siina saanut meidan tanssistudion vetaja sydankohtauksen. Kaikki uusiksi. Lippuja oli myyty paikkanumeroin. Nyt han merkitsi lippujen ostajien nimilla tuoleihin missa kukin istuu (mahdollisimman tarkasti niilla alkuperaisilla paikoilla). Ohjelmat meni uusiksi kun niissa oli esityksen paikkatiedot vaarin. Pikkujulisteet meni uusiksi saman syyn takia. Valot eivat olleet mita han oli odottanut niiden olevan. Aanentoisto oli toisenlainen. Lava ei ollut ihan niin iso kuin olisi pitanyt. Oli siina sopeutumista lyhyessa ajassa. Mutta kaikki toimi hienosti niissa puitteissa, jotka meille oli annettu.

June 13th was the girls' dance recital. On the Friday after school we spent about 4 hours at the dress rehearsal. The original venue was double booked and the information abut this came three days before the actual recital. YIKES! I'm sure our dance studio owner/teacher got a heart attack at that point. Everything had to be re-planned and some things re-done. Tickets had been sold by seat number according to the original venue. Now the seats had to be marked with names as close to the original seating as possible. The programs had to be reprinted as the name of the venue was also on them. Like wise with the small posters. Light system was different from what she wanted. Sound system was different as well. The stage was not quite as big as it was supposed to be. Lots to adjust in short period of time. But in the end everything worked out beautifully in the recital.



Pikkuleijonat oli aivan mielettoman liikkiksia. Meinasi itku tulla. Ja olisi tullutkin mutta isompi neideista istui vieressani ja molemmat tytot ovat sellaisia etta he menevat ihan paniikkiin jos nakevat minun itkevan. Olen siis joutunut vahan kouluttamaan itseani olemaan itkematta tallaisissa tilanteissa (ainakaan kovin paljon). Ja onneksi valokuvien ottaminen auttoi keskittymaan johonkin muuhun kun niihin tunteisiin, jotka myllertaa aideissa tallaisina hetkina.

The little lions were unbelievably cute. Cry time. Except that I had to try to hold my tears back as Big Miss was sitting next to me. Both my girls panic if they see me crying. So I've had to train myself not to cry in situations like these (at least not very much). And luckily taking photographs helped me to concentrate on something else than the emotions that usually run rampant in mothers at times like this.




Paaosa valokuvista on otettu kenraaliharjoituksissa. Samoin videot. Itse esityspaivana, jouduin pari kertaa pomppimaan pukuhuoneisiin ottamaan vastaan ja auttamaan pikkuneitia seka varmistamaan etta isommalla neidilla oli kaikki ok.

Most of the pictures have been taken at the dress rehearsal. The videos too. On the actual show day I had to go back stage few times to help Little Miss and to make sure that Big Miss had everything ok.







Tassa tulee videot. Nauttikaa esityksesta!

Here are the videos. Enjoy the show! 



Taman videon otti toisen pikkuleijonan aiti ja hanen luvallaan sen tanne teille naytille laitan.
This video was taken by another "lion" mum and with her permission I'll share it to you.











torstai 18. kesäkuuta 2015

tiistai 16. kesäkuuta 2015

perjantai 12. kesäkuuta 2015

The Mothership has landed!

Saatiin viime lauantaina vieraita, jotka valitettavasti viihtyivat vaan pienen hetken pakottavista syista.  Ihana Sennie perheineen oli matkalla Floridasta Maineen ja pysahtyivat tassa meilla tankkaamassa teeta/kahvia ja lettuja.

We got some super wonderful guests last Saturday who unfortunately had only a quick pit stop. The lovely Sennie with her family was on her way from Florida to Maine and stopped here by us to have a quick cup of coffee/tea and eat some Finnish pancakes.




Sennie kirjoittaa kahtakin blogia. Kotiin kolmesta kolkasta blogi seka Our Mothership Adventures blogi ovat molemmat mukavaa luettavaa. The Mothership on heidan perheen asuntoauto, johon on ihan mukavasti kilometreja kertynyt. :) Ja oli aivan uskomatonta etta tuo legendaarinen emaalus "laskeutui" meidan talon eteen.

Sennie writes two blogs. Kotiin kolmesta kolkasta and Our Mothership Adventures are both great reading. The Mothership is their RV which has quite amount of kilometers on it. :) And it was quite amazing that this legendary vehicle "landed' in front of our house.


Letut kun oli ahmittu ja mehut juotu niin muksut siirtyivat ulos ja siella pelattiin palloa, juostiin, keinuttiin jne. 

After the pancakes had been gulped down the children went outside and they played football, ran, swang etc.


Tyttovoimaa!

Girl power!



Sennien Saaralla on aina kadessaan rubiikin kuutio. Ihan aina! :) Niin naytti Annakin sita keskittyneesti vaantelevan. Ja minun omani surkuttelee kun ei loyda omaansa. 

Sennie's Saara has always Rubic's cube in her hands. I mean always! :) Got Anna on film concentrating over it as well. And my own is sad that she cannot find her own.



Nama on vahan tallaisia "taidekuvia". Piti yrittaa pelastaa Suomineidot ylivalottuneista kuvista. Kuvaaja ei tarkistanut ollenkaan valotuksta ja rapsi menemaan ja asia huomattiin vasta myohemmin. 

These are a bit of "artsy" pictures. I had to try to save the Finnish maidens (heh) from the overexposed pictures. The photographer didn't check exposure on the camera at all and shot away and I found the overexposed pictures. 


Ihan liian aikaisin oli aika sanoa heipat. Mothership oli meilta lahtiessa lastattu tavaroilla, jotka on varattu pienta prinsessaan varten. Voit lukea hanesta Kotiin kolmesta kolkasta blogista, jonne Sennies on paivitellyt asiasta, jonkun aikaa. 

Way too soon it was time to say good bye. The Mothership was loaded with things for a little princess. You can read about her in the Kotiin kolmesta kolkasta blog, where Sennie writes updates related to her.


Toivomme pian nakevamme heidat uudestaan Mainessa. Siihen saakka "See you later alligator!"

Hoping to see them all soon in Maine. Until then "See you later alligator!"